Utö Igen       Toukokuun toisena viikonloppuna toteutettiin toinen reissu Utölle, tällä kertaa mukana oli vierassukeltajia vähän sieltä ja täältä. Tällä kertaa matkaan päästiin juuri kun ensimmäiset sadepisarat osuivat Aurajoen pintaan, mutta jo Airistolle ehdittyämme sää kuitenkin muuttui aurinkoiseksi ja tyyneksi. Kuuden tunnin ajomatka Utölle oli unenomainen veneliikenteen vähyyden ja harvinaisen kauniin sään vuoksi. Säätiedotuskin lupaili kaunista säätä koko viikonlopuksi, joten Utön Ormskärin kupeessa nukkumaan mennessämme jännitimme mitä huominen toisi tullessaan.       Aamulla kukonlaulun aikaan säätila oli samanlainen kuin lähtöpäivänä, joten Park Victoryn päälle ajaessamme meri oli melkein peilityyni. Ensimmäisenä sukeltajana vein kiinnitysköyden alas hylyn partaaseen kiinni ja lähdin rauhallisesti uiden kiertämään Parkin ympäri. Ylhäältä kuuluvista moottoriäänistä päätellen Tavin kiinnittäminen köyteen vaati hiukkasen vekslaamista. Sukellus päättyi mukavasti kun löysin hylyn vierestä pohjalta hieman edellisellä reissulla kadonnutta omaisuutta.       Pullontäyttörupeaman jälkeen lähdin toiselle dipille parin vierassukeltajan kanssa. Suuntasimme Parkin keulan tienoille, missä onnistuin hätistämään yhdestä hylyn ruosteisesta aukosta kirkkaanpunaisen kutuasuisen rasvakalan ulos kuvattavaksi. Kala ei mokoma kuitenkaan suostunut valokuvamalliksi, vaan luikki karkuun kameran silmän edestä. Myöhemmillä sukelluksilla sama kala kuitenkin oli vastassa jokaista keulaan eksynyttä sukeltajaa, ilmeisesti Parkin keulapakka oli sen reviiriä.       Maittavan spagettiaterian jälkeen vietin taas jokusen tovin pullontäyttösavotassa: Siinä olikin hyvä sulatella tuhtia ateriaa. Iltapäivällä lähdin kolmannelle sukellukselle ja tällä kertaa suuntasimme perää kohti. Potkuriakseli oli edelleen paikallaan ja paapuurin puoleisen kyljen repeämistä kurkkien ihmettelimme Parkin syövereistä pursuavaa romua, josta aika, ruoste ja simpukat ovat tehneet melkein tunnistamatonta.       Kun iltapäivällä suuntasimme Tavin Utön laituria kohti, keli oli edelleen mielettömän kaunis. Iltasen vietimme saunoen ja telkkarista jääkiekkoa ja euroviisuja katsellen. Suklaakakku puolilta öin maistui hyvältä.       Sunnuntaiaamuna meri oli vieläkin luokkaa peilityyni, joten harvinaislaatuisesti pääsimme Parkille sukeltamaan myös toiseksi päiväksi. Kiinnittyminen sujui helposti, koska olimme jättäneet köyden valmiiksi hylkyyn kiinni. Sukelsimme kaikki yhden sukelluksen ja sitten olimme saaneet kylliksemme, kenelläkään ei riittänyt energia toiseen pulahdukseen.       Hyvillä mielin irrotimme köydet ja suuntasimme Tavin keulan kohti Turkua jo puolilta päivin. Ajelu takaisin kotiin oli sekin harvinaisen miellyttävä kokemus, koska aurinko paistoi lämpimästi ja meri oli edelleen tyyni. Harvemmin saaristossa saa nauttia näin hyvästä kelistä monta päivää peräkkäin. Turussa perillä olimme kuuden aikaan. Toivotimme vieraille hyvää kotimatkaa ja pistimme paatin ovet lukkoon.   Teemu Korpimäki (14.5.2007)