Juno Kesäkuun ensimmäisellä viikolla suunnattiin hieman erikoisemmalle kohteelle, nimittäin Ahvenanmaalla Kökarin eteläpuolella lepäävän Junon hylylle. Tämä vuonna 1925 uponnut höyrylaiva makaa noin 50 metrin syvyydessä jyrkän kallioseinämän juurella. Johtuen syvyydestä, Taviin lastattiin perjantai-iltana ennennäkemätön määrä pulloja – peräparras oli kauttaaltaan täynnä vieri viereen ladottuja stagekannuja. Keli vaikutti perjantaina vielä melko huonolta, mutta Utöllä vietetyn yön jälkeen onneksi huomattiin, että sadepilvet olivat väistyneet ja tuulikin oli laantunut mukavasti. Lyhyen ajomatkan ja vielä lyhyemmän etsinnän jälkeen saatiin hylky kaikuun ja pudotettiin merkkipoiju. Tavi ankkuroitiin merkkipoijun lähelle ja sukellustoiminta alkoi. Ensimmäisellä sukelluksella osoittautui, että hylyn poijutus oli onnistunut – laskeutumisköysi johti sopivasti hylyn keulaan. Keula on katkennut muusta hylystä irti ja siksi se lepää melkein pystyasennossa vasten kallioseinämää. Seoskaasun vinkuessa regulaattorissa oli mukavaa typpinarkoosin vainoamatta tarkastella keulaan maalattuja varustamon punatähtiä ja jykeviä ankkureita. Siinä olikin sitten pohja-aika äkkiä loppuun kulutettu ja nousu alkoi, onneksi merenkäynti oli vähäistä, joten dekojen tekeminen nousuköydessä roikkuen ei vaatinut suurempaa paneutumista syvyyden pitämiseen. Kun oltiin päästy takaisin Taville, vietettiin kunnolla pinta-aikaa pulloja täytellen ja seuraavaa sukellusta suunnitellen. Tällä kertaa tehtiin hieman pidempi repäisy, jotta ehdittäisiin kiertää koko hylky. Keulalta seurasimme hylyn hajonneen keskiosan muodostamaa romuläjää, jota myöten löytää helposti suhteellisen ehjään peräosaan. Uidessa tuli huomattua kuinka koskematon hylky Juno on - täynnä yksityiskohtia. Varsinkin perästä löytyvä iso ruori oli vaikuttava näky. Lauantain sukellusten seurauksena seoskaasut olivat loppuun kulutetut ja kelikin alkoi huonontua, joten sunnuntaiksi suunnattiin läheltä löytyvälle ”hiilipaatiksi” kutsutulle hylylle, joka on huomattavasti matalammalla vain noin 16 metrin syvyydessä. Hiilipaatilla tehtiin sunnuntaina yksi leppoisa sukellus ennen suuntaamista takaisin Turkuun. Kaikenkaikkiaan mukava reissu. Teemu Korpimäki (8.6.2009)